Täällä sitä ollaan! Olen pitänyt pienen tauon postailusta.. toki olen täällä lueskellut teidän muiden postauksia, mutta itse aktivoidun blogihommissani taas ensi viikon alussa. Paljon olisi kaikenlaista kerrottavaa, mutta siitä myöhemmin lisää. :)
Tänään pieni tyttö 2.v ja 2kk pakkasi ihan itse reippaasti tutit pussukkaan ja yhdessä veimme ne oravien metsään, orava vauvoille... Hetki oli jotenkin liikuttava ja oli hämmentävää kuinka reippaasti Tilda tutit metsään jätti. Ehkäpä pitää paikkansa, kun sanotaan, että ei se lapsi niitä tutteja enää tuossa iässä tarvitse, vaan vahemmat :)
"Oravametsää" kohti. Hyvin päättäväisin askelein.. pienillä "läskivarpailla"...
"Tuolla ne oravat asustelee..näitkös!?"
Sinne meni eka tutti!! Ja kaikki loputkin.. yksi kerrallaan..ja jokaiselle erikseen "Heippa!"
Siitä ne oravavauvat ne helposti löytää, kun tulee unimatti aika.. Noohh..isi kyllä keräsi tutit pikaisesti taskuun, kun Tildan kanssa selkä käännettiin. Eihän me niitä sinne metsään tietty oikeasti voitu jättää..
Palkinnoksi reippaudesta kipusimme ihka oikeaan "merilaivaan", niin kuin Tilda asiasta totesi..
"Hiiohoiiiiiii!!! Maata näkyvissä!!"
Toinen ei ole enää vauva..iso tyttö jo! En tiedä olenko ainoa, mutta jotenkin tämä pieni rituaali liikutti minua kovasti. Ihan oli kyyneleissä pitelemistä.. Tyttö oli niin reipas!Tutti on ollut Tildalle tärkeä. Ei enää pitkään aikaan muuten kuin unilla, mutta selkeästi tärkeä kuitenkin. Hienosti nukahti illalla ilman tuttia.. ehkäpä puolisen tuntia oli rauhaton, itkeskeli hieman ja halusi kovasti syliin. Mutta ei pyytänyt tuttia!!! Oli päättänyt selvästi, että ei tarvitse sitä ku ei kukaan muukaan saman ikäinen kaveri tarvitse :)
Voi toista.. niin pieni..ja samalla kuitenkin jo iso tyttö..
-Lapinka-
hienoa Tilda!
VastaaPoistaHyvä Tilda (ja äiti!)!
VastaaPoistaMeillä on sama operaatio vielä edessä. Ollaan nyt siirretty tuttipurkki sängyn vierelle, ensiaskeleena käyttää tuttia vain nukahtaessa.
Ja et ole ainoa, jolla itkut on herkässä. Minä täällä kyynelehdin päiväkotivaatteita nimikoidessani. Nyt mun vauvaa alkaa hoitaa joku muu, niisk! :)
Hieno juttu! Askel taas isommaksi...
VastaaPoistaSaa nähdä kuinka meillä sitten aikanaan käy, tytöllä kun ei ole tuttia vaan peukku unilla...
Meillä tapahtui vastaavanlaista pari kuukautta sitten. Meillä oli tutti käytännössä yötä päivää suussa ja sitten eräänä päivänä annettiin tutit vauvoille. Meilläkin meni hyvin, äidillä taisi ottaa kovemmalle entä pojalla. Muutaman päivän kyseli mutta sitten kun kerrattiin asiaa niin tyytyi siihen. Kertaakaa ei itketty tai valvottu tuttien takia :)Jotenkin itsestä tuntui helpolta ottaa tutit pois tuollaiselta kaksivuotiaalta joka jo osaa puhua ja ymmärtää puhetta.
VastaaPoistaReippaasti jätti tutit pois,Mites on nyt mennyt yöt/nukahtamiset?
VastaaPoistaIhana blogi sinulla! Aioin tulla seurailemaan useamminkin... :)
VastaaPoistaMinä muistan kyseisen rituaalin kuin eilisen. Meidän esikoinen luopui tuteistaan 2v4kk ikäisenä. Sinne ne heitettiin isoisän koiratarhaan ja sieltä ne sitten lahjoitettiin koiravauvoilla. Kotimatka mummolasta sujui ongelmitta, mutta seuraava yö olikin yhtä huutoa. Minä pysyin kovana ja sen jälkeen tuteista ei enää puhuttu... :) Pikkuveli luopui samalla reissulla myöskin omistaan ja hänen ollessa vuoden nuorempana ei ymmärtänyt sitä ollenkaan...